Paiseen tuho ja muita ilouutisia

Mulla on viime aikoina ollut aavistus, että elämässäni suunnilleen syntymästäni asti puhaltaneet epäonnen tuulet ovat pikkuhiljaa tyyntyneet. Erityisesti viime viikkoon mahtui sen verran paljon hyvää, että jospa tästä viimeinkin alkaisi jonkinlainen nousukausi (tällaista roskaa kirjoittaneena saan pian vähintään meteoriitin päähäni).

Viime perjantaina oli Jason Derulon (<3<3<33<333) määrä esiintyä Circuksessa. Tyypilliseen huonoon tuuriini alistuneena olin odottanut helmikuun alusta vastoinkäymisiä tapahtuvaksi, ja tulihan se sieltä! Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä huuleeni oli iskeytynyt jäätävänkokoinen paise, jota mahdollisesti huuliherpekseksi kutsutaan. En vieläkään tiedä kyseisen pukaman lääketieteellistä määritelmää, mutta sen voin kertoa, että ruma se oli. Jos eläisin edelleen normaalia elämääni, olisi paise perjantaihin mennessä turvottanut huuleni törröön ja levinnyt huvikseen ympäri naamaa. MUTTA kun heräsin torstaina, oli paise jo huomattavasti pienentynyt ja perjantaina kadonnut kokonaan! Oli syynä sitten pahkuran hinkkaaminen väkivaltaisesti raa'alla valkosipulilla tai Professoorin Herpix-geeliputkilon tyhjentäminen sen päälle, niin joka tapauksessa thank god!!!

Edellisessä epätoivoisessa elämässäni olisin luullut keikan alkavan kahdeltatoista, kipittänyt ennen puoltayötä innoissani porteille ja huomannut sekä artistin että yleisön kaikonneen paikalta tuntikausia sitten. MUTTA nyt menin vahingossa sähköpostiini, jossa vahingossa tajusin tarkistaa keikan alkamisajan, joka sattumalta alkoikin jo kello 21. Tarkoittaen sitä, että olimme juuri ajoissa paikalla! Odotukset eivät olleet kovin korkealla, sillä yleensä silloin harvoin kun jotakin artistia jaksan raahautua katsomaan tulee hän paikalle 3 tuntia myöhässä, esittää 5 biisiä joista niistäkin kaksi on samoja, huutaa "Lets have a break, I will be back soon!" eikä koskaan enää tule takaisin (kiitos Inna<3). Mutta koska onnekkuuteni määrä on noussut aivan uusiin korkeuksiin, oli keikka aivan huikea! Kuvamateriaali on surkeaakin surkeampaa, mutta puolet ajasta ilman paitaa esiintynyt Jason sai ajatukset kameran ääreltä aivan muualle. Oih<3

Näiden edellämainittujen onnekkaiden sattumusten lisäksi tapahtui myös seuraavaa:

- harhailin moottoritien varressa etsimässä bussipysäkkiä ja myöhästyin bussista. Mutten myöhästynytkään, sillä se oli juuri samat 7 minuuttia myöhässä kuin minä itsekin!

- astuin lauantaiyönä bussiin ja huomasin, ettei lipussani ollutkaan tarpeeksi arvoa seutulipun maksamiseen. Paniikissa pengoin laukkuani, josta löytyi mistä lie sinne ilmaantunut kahden euron kolikko ja kuski suostui myymään seutulipun opiskelijahintaan<3

- kaikki viime viikolla tekemäni ruuat ja leivonnaiset onnistuivat!

Jospa tätä tuuria jatkuisi sen aikaa, että mulle siunaantuisi kesätyöpaikka. Sitten voisinkin taas vajota tavanomaiseen epätoivon alhooni, sillä tylsäähän elämästä tulee jos kaikki menee aina näin putkeen!