maanantai 17. helmikuuta 2014

Five Places To See Before You Die

Helmikuun puoliväli on mulle se vuotuinen hetki, kun pimeys ja ankeus alkaa todella ottaa aivoon eikä D-vitamiinistakaan saa enää energiaa (ainakaan kun sitä ei ole muistanut ottaa marraskuun jälkeen). On siis juuri oikea aika kaivaa vanhat lomakuvat esiin ja muistella, miltä se aurinko näyttikään. Ja masentua, kun ei pääse pois täältä. Mutta kun tässä kerran matkailualan opiskelijoita ollaan, niin kuuluu asiaan vähän kehuskella, missä kaikkialla sitä onkaan tullut käytyä :D Viisi suosikkikohdettani siis, olkaa hyvä!

Kemer, Turkki

Kemer. Mitäpä tähän sanoisi. Mietin juuri, miten kirjoittaisin tästä houkuttelevan matkailumainoksen, mutta loppujen lopuksi en tiedä, onko Kemerissä sinänsä mitään erityistä. Piskuinen kylä, jossa on muutama ostoskatu, kivinen hiekkaranta ja tuhatmäärin venäläisiä turisteja. Ihan kivat maisemat ja astetta maltillisempi turistirysätunnelma kuin Alanyassa tai Antalyassa, mutta siihen se sitten jääkin. Puitteet eivät siis ole kovin ainutlaatuiset, mutta mahdollistivat silti mulle elämäni hulluimman loman. Käteen jäi armotonta draamaa, järjettömän kallis feikki-Prada, bussilastillinen vihaisia, lähes lentokoneesta takiani myöhästyneitä kanssamatkustajia ja valtava arpi leukaan. Don't even ask.








Kuuba

Rakas isipappani houkutteli meidät Kuubaan silmissään valtavien sikarien ja laadukkaan rommin kuvat. Omissa pupilleissani puolestaan välähtelivät piña coladat ja cuba libret. Saimme molemmat mitä halusimme, ja lisäksi kivan rusketuksen, upeita valokuvia sekä hyvän tilaisuuden treenata espanjan taitoja. Havannan värikkäästä arkkitehtuurista voitaisiin Helsingin harmaudessakin ottaa mallia ja on ne 50-luvun autot vaan niin paljon pirteämpiä kuin meidän ainaiset Bemarit ja Nissanit. Alkupään kuvat Havannasta, biitsikuvat Cayo Cocolta ja loput Trinidadista.







¨



























Nepal

Vaikka sain raa'asta lihasta armottoman ruokamyrkytyksen, pilaantuneesta lääkkeestä ennätyksellisen laattakohtauksen ja tiputuksen suoneen, jouduin otattamaan verikokeen samassa huoneessa kanan kanssa, astuin norsun kakkaan, palelin suurimman osan ajasta kuollakseni, pelkäsin jokaisen syömäni suupalan aiheuttamia seurauksia ja sain porttikiellon kasinolle, niin onpahan jotain mitä vanhana muistella! Kathmandu oli mielestäni jokseenkin puuduttava, mutta Pokharan järvi/vuorimaisemat ja Chitwanin maaseutu hengästyttävän upeita. Aktiviteetteja riitti aina paraglidingista skootteriajeluun ja tiikerinbongauksesta soutuveneilyyn. Tottahan kaltaiseni pelokas ja hygieenisiä oloja arvostava reissaaja sai elää loman melkoisessa pelkotilassa, mutta jälkeenpäin ajatellen en kadu päivääkään.































Italia

Vaikkei Italiassa olisi mitään nähtävää, lähtisin sinne silti uudestaan pelkän ruuan takia. Jos joutuisin loppuelämäni syömään vain kolmea asiaa, ne olisivat pizza, pasta ja jäätelö. Ja mielellään italialainen pizza, pasta ja jäätelö. Vieläkin nousee kuola suupieleen kun näitä herkkuja ajattelee. Mitä ruokaan liittymättömiin asioihin tulee, niin Venetsia oli ehdottomasti yksi kauneimmista näkemistäni paikoista ikinä. Kaikki vähänkään romanttiset elokuvat pitäisi oikeastaan kuvata Venetsiassa. Ja sellainen matkavinkki, että jos maksatte törkeät 80 euroa 15 minuutin gondoliajelusta, niin tarkistakaa ensin jostain venekuskinne taso. Omamme lupasi osaavansa laulaa, mutta vajosi sitten koko retken ajaksi ilmeisen antoisan puhelinkeskustelun pauloihin ja jätti lupauksensa lunastamatta. Lomakuvissa olemme jälkeenpäin naureskelleet tyypille, joka keikkui taustalla milloin puhelimeen puhuen, milloin rööki kädessä. Roomassakaan ei mennyt ihan putkeen. Ensin etsimme hiki hatussa kilometritolkulla matkaoppaassa hehkutettua jäätelöbaaria, joka loppujen lopuksi oli ala-arvoisin kaikista kokeilemistamme gelaterioista. Sitten yritimme löytää Vatikaania, turhaan. Ei ihme jos tällä suuntavaistolla jää reissuissa aina puolet näkemättä :D Onpahan ainakin yksi syy matkustaa Italiaan uudestaan. Kuvissa sekaisin Roomaa, Milanoa ja Venetsiaa.


























Barcelona, Espanja

Ei lomaa ilman hiekkarantaa on mulle mieleinen lausehdus. Aurinko ja palmut ovat ne tekijät, jotka parhaiten saavat aikaan lomafiiliksen. Jos rannan kupeessa kuitenkin sattuu olemaan yksi maailman mielenkiintoisimmasta kaupungeista, niin sehän on pelkkää plussaa. Barcelonaanhan tarjotaan usein kolmen päivän kaupunkimatkoja, mutta mitä helkuttia siinä ajassa muka ehtii tekemään?? Me olimme viikon ja saimme ryntäillä hulluna ympäri kaupunkia, jotta saimme koluttua edes ne must see -kohteet. Tosin tahtiamme saattoi hieman hidastaa mysteerinen ja erittäin piinaava kaulaihottuma sekä valtava moskiittohyökkäyksen aikaansaama rakkula varpaassa. Ostoskeskuksessa eksymiseen ilman puhelinta tai hotellihuoneen avainta saattoi myöskin upota pari ylimääräistä tuntia. Mutta siitä huolimatta, Barcelona, ah!























Kuten blogini henkeen kuuluu, ei niin hyvää ettei jotain pahaakin. Siispä loppuun muutama mesta, jotka toivon välttäväni loppuelämäni ajan.

Tripoli, Kreikka

Imartelevan lempinimen meiltä saanut Ripulin kaupunki on ylivoimaisesti ankein paikka jossa olen käynyt. Kammottavia harmaita kerrostaloja, pahaa ruokaa ja aivan järkyttävä verinen hotellihuone. Satuimme kaiken lisäksi osumaan kaupunkiin sunnuntaina, kun kaupat olivat kiinni ja kadut täysin kuolleita. Tänne Kreikan keskellä sijaitsevaan kaupunkiin ei onneksi varmaan monikaan löydä, mutta siinä tapauksessa että löydätte, niin ihan oikeasti, jättäkää väliin. Jos jokin kohde on niin ruma, ettei siitä ole viitsinyt ottaa edes yhtä kuvaa, niin se ei todennäköisesti ole käymisen arvoinen.

Hurghada, Egypti

Jos matkustaa bodybuilder -poikaystävänsä tai isäpappansa kanssa tai sattuu itse olemaan mies, niin ehkä sitten. Mutta jos on nainen ja harkitsee lähtevänsä kivalle pikku lomalle naisseurassa, niin herranjumala älkää! Ette saa hetken rauhaa, olitte sitten hotellilla, kaupassa tai ravintolassa. Taksikuskit heittävät haluamanne määränpään sijaan omalle kämpälleen, jonka edustalla saa sitten uhkailla poliisilla, että pääsisi edes pois autosta keskelle ei-mitään. Snorklausretkellä opas tulee availemaan bikinien naruja. Pelastukseksemme koitui hyvä hotelli allasalueineen, sillä muualle ei edes olisi ollut asiaa. Tosin eipä sielläkään kovin turvallinen olo ollut, kun siivoojat tunkivat huoneeseen kaikkina mahdollisina vuorokaudenaikoina muka tippejä pyytelemään. Loman kohokohta oli luultavasti, kun oksensin ruokamyrkytyksen kourissa Mahmyan hiekkarannalle satojen kuherruskuukautta viettävien hääparien keskelle. Kotiinlähdön koittaessa olimme aivan hermoraunioita ja vainoharhaisia - juuri sellainen olo jollaisen haluaisit viikon rentouttavan loman jälkeen :D

Memories<3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti